Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Olen tehnyt työtä, joka ei inspiroi. Kuten arvata saattaa, en tehnyt sitä kauaa. Allekirjoitan koska tahansa väitteen siitä, että mielekäs ja koukuttava työ ei ole koskaan työlästä. Tai voi olla hetken, mutta ennemmin tai myöhemmin se vetää taas puoleensa.

Flow-tilaan pääseminen ei ole vaikeaa, se vaatii vain sen kiinnostavan kohteen. Kun tehtävä on juuri sopivan mielekäs, motivoiva, kiinnostava, sopivan vaikea ja riittävän mahdollinen, sen tekeminen yksinkertaisesti vain ei päästä otteestaan. Aikaa voi kulua, tunti, viikko, ihan sama. En halua jättää tätä kesken.

Pakkopullaa työ on silloin, kun se on turhauttavaa, tylsää, työlästä tai typerää. Sellainen tehtävä, joka ei voisi vähempää kiinnostaa. Imurointi on mielestäni juuri tämmöinen tehtävä. Se saattaa olla joskus välttämätöntä, mutta enimmäkseen se on vain turha rutiini. Siinä ei juuri näe työnsä tulosta, ellei sitten imuroi kerran vuodessa tai erittäin pölyisiä paikkoja. Se on hidasta ja turhauttavaa, koska pöly laskeutuu hetken päästä takaisin pinnoille. Se on rutiininomaista, toistuvaa, kertakaikkisen työlästä ja typerää puuhaa. Teen sitä joskus, enimmäkseen koetan keksiä keinon välttää sitä.

Mutta työ itsessään, olipa se mitä tahansa, on sittenkin siunaus. Vaatii vahvaa mielikuvitusta, vahvaa luonnetta ja inspiroivaa ympäristöä koettaa olla pitkän aikaa tekemättä työtä. Se saattaa toki onnistua vaikkapa lomalla, auringonlämmössä, kuumassa ilmanalassa tai talvihämyssä päivien, viikkojen, jopa kuukausien ajan. Sen jälkeen alkaa vääjäämättä iskeä kaipaus työhön, tekemiseen, tarpeelliseen, aikaansaamiseen, tuloksiin, käden jälkeen. Enkä puhu nyt pelkästään palkkatyöstä vaan kaikesta työstä sellaisenaan kuin se ympärillämme näyttäytyy, kuten kotityöt, hoivatyö, huoltotyö, puutarhatyöt, käsityöt ja talkootyöt.

Paradoksaalista kyllä, myös turhauttava työ voi lähteä viemään mennessään. Siihen riittää se, että alkaa perehtyä asiaan hieman tarkemmin, paremmin ja syvällisemmin. Voiko imuroinnin tehoa parantaa, työskentelyä nopeuttaa tai tulosta tarkastella uudesta näkökulmasta? Voiko imurointi viedä sittenkin mennessään vai lähteekö koukuttava ajatus siitä, miten sen voisi korvata? Tuleeko siivouksesta hauskempaa jos imurin korvaa mikrokuitumopilla? Onko lopputulos sama vai vielä parempi?

En lapsena ymmärtänyt, enkä vielä nuorenakaan sitä, mitä tarkoitti työn siunauksellisuus. Tai terveen mielen määrittely: kyky rakastaa ja tehdä työtä. Ymmärrän nyt paremmin, sillä ilman työtä ei ole lepoa. On vain oleminen. Sekin on arvo sinänsä.

Eeva Heinonen työskentelee asiantuntijatehtävissä palvelualalla. Hän on myös ammattijärjestäjä, ja luennoi aiheesta kansalaisopistoissa. Lue Heinosesta kertova juttu Monitoiminainen vauhdissa.

Jos tykkäsit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.